Oliko tämä nyt aivan oikein? Kari sanoi. Kyllä. Rakastan sinua. Alva sanoi. Hoitaja hiipi alakerran rappusille ja hipsi alas.  Alva.. Kari kysyi vähän punastellen. Emme kai tehneet.. Sitä.. Tiedät kyllä. Alva naurahti ja sanoi. Ei tietenkään juurihan me tavattiin. olisihan se ollut hauskaa.

Alva oletpa sinä tänään kaunis. Kari sopersi kännisenä. Kiitos. Niin sinäkin. Alva sopersi puoli unisena. Ruvetaan nukkumaan. Kari puhui ja haukotteli samaan aikaan. Selvä. Alva sopersi. Yö sujui  mutkitta. Hoitaja oli jäänyt yöksi koska ei raaskinut jättää Katria yksin kotiin kahden känni ihmisen kanssa.

Kaunis koti sinulla. Pieni mutta hyvä! Kari arvosteli. Kiitos. otatko shampanjaa? Alva kysyi lasit ja pullo kädessään. Noh voisinhan ottaakkin. Tilaan sitten taksin kun lähden. Kari sanoi ja virnisti. Eisinun tarvitse mennä kotiin. voit jäädä minun luo yöksi. Alva virnisti ilkikurisesti. Hä? Olemme tunteneet vasta 20minuuttia.  Ja minulla on lapsi kotona odottamassa hoitajan kanssa! Anteeksi en voi jäädä. Kari sanoi ja katsoi jalkoihin. Samalla Alva kaatoi lasiin shampanjaa ja ojensi Karille. Ole hyvä. Alva sanoi hymyillen.  Lasit juotiin tyhjiksi ja oikeastaan koko pullo. Kumpikin olivat kännissä. Kari  ja Alva lähtivät taksilla Karin kotia kohti. Kumpikaan ei tiennyt ajasta tai oikeastaan mistään muustakaan mitään.

Alva siirtyi  Karin korvan viereen ja kuiskasi. Aikaista? Olen rakastunut, ja arvaappa kehen. Alva antoi suukon poskelle ja nikkasi silmää. Kari vastasi heti. Minuun? Miten imartelevaa! Kari otti Alvaa kädestä ja antoi suukon. Tuletko sisälle? Alva kysyi. No totta maar. Kari sanoi se vilautti valkean hymynsä.

-Eikö tämä ole liian aikaista? Kari sopersi hengähtäneenä. Olemme tavanneet juuri. Kari sepitti punaisena. Alva katsoi kysyvänä aivan kuin ei olisi ymmärtänyt sanaakaan.